Los Angeles

Viimeinen päivämme käynnistyi aamiaisella samaisessa paikassa, jossa söimme eilen illallisen. lähdimme palauttamaan pyöriä takaisin Eaglerideriin yhdentoista maissa ja pyörät oli luovutettu ennen kello kahta. Maileja meille kertyi noin 3300, eli yli 5300 kilomertiä ja jopa vuokraamossa vähän ihmettelivät, että selvittiin ilman mitään ongelmia yhteensä (11 pyörää) 58300 kiomertristä. Yksi pieni propun irtoaminen ja sekin on ollut huollon syy, koska samassa pyörässä oli myös yljyproppu löysällä. Kiitos ammattimaisten kuskien ja hyvää tuuria täytyy myös muistaa kiittää.

Henkilökohtaisesti matka oli very mukava ja näin ensikertalaiselle kaikki meni yllättävän hienosti, kun ottaa huomioon ryhmän suuruuden. Kiitos kaikille mukavasta seurasta ja niille jotka miettivät, josko sinne routelle joskus, niin ASAP varaamaan sitä matkaa. Kysykää vaikka Kotkalaisilta tai Oululaisilta, joilla näette ”66” –numeroita yllä ja lapistakin löytyy ainakin yksi taksikuski, jolta asiasa voi tiedustella. Los Angeles kuittaa ja allekirjoittanut hyppää huomenna Helsingin koneseen ja alkaa valmistautumaan seuraavaan seikkailuun...

Barstow – Los Angeles

Lähdimme liikkeelle Barstowsta kello kymmenen aikoihin ja ajoimme Victorvilleen, jossa tutustuttiin matkan viimeiseen route museoon ja ostettiin loput routemuistot. Meksikolainen Aamiainen nautittiin myös Viktorvillessä ja sitten alkoi loppuosuus kohti losia ja Santa Monica pieriä, joka on matkamme viimeinen piste. Ajo losin ruuhkissa sujui tältä porukalta moitteetomasti ja perillä olimme viiden – kuuden välissä. Ajettiin turistien iloksi pieni pyörähdys päätepisteeseen ja takaisin ja sitten Venice Beachille hotellimme pihaan. Pienet shamppanjan suihkutukset hotellin pihassa, huomeisiin ja myöhemmin vastapäiseen rantaravintolan päätösillalliselle. Vielä on edessä seuraavan päivän pyörien palautus, joten vielä muutama maili jäljellä huomenna.

Las Vegas – Death Valley – Barstow

Tänään startattiin liikkeelle vasta 11 aikoihin, jotta kaikki ehtivät toipua vegasin vilinästä. Ajettiin parisen tuntia, ennen kuin saavuttiin Death Valleyn puistoon. Kuumaa oli paikka paikoin, kuin ***#etissä ja lämpömittari kohosi parhaillaan +45 asteeseen varjossa, mutta menopelit selvisivät moitteetta kuumuudessa.

Barstowhin saavuttiin auringonlaskun jälkeen ja illallinen nautittin eriomaisessa meksikolaisessa ravintolassa. Päivä oli kuuma ja melko pitkä, mutta huomenna on edessä viimeinen lyhyt etappi Los Angelesiin ja meren äärelle Venice Beachille ;).

Las Vegas

Vapaapäivä II. Aamiaisen jälkeen lähdimme osalla porukkaa tutustumaan vegasin ihmeisiin. Käytiin autonäyttelyssä Imperial –hotellilla ja pikku purtavaa tuli nautittua Venetsiassa. Itse jatkoin vielä kierrostani Caesar Palacen ja Luxorin kautta takaisin casinohotellille ja illalla vielä katselemaan kadun vilskettä. Kyllä vegas on aika hullu paikka täytyy sanoa.

Grand Canyon – Las Vegas

Pari päivää tässä on mennyt ilman nettiä, joten tässä viime päivän tapahtumat nyt kaikki kerralla. ;)

Lähdimme liikkeelle aamulla kello kahdeksan Jacob Lake hotellin pihalta. Tankit täyteen ja kohti Las Vegasia. Ajettiin vielä Grand Canyonin eteläpuolen kautta ja tällä kertaa ilman sadetta, joten mahtava kanioni näyttäytyi meille vielä kaikessa komeudessaan. Hetken päästä palattiin takaisin vanhalle routelle ja lounaspysähdys pidettiin Seligmanin kylässä, jossa oli mainio Death Rabbit niminen route henkinen grilli ja kauppoja joista sai edullista routesälää. Matkalla vegasiin pysähdyttiin vielä katselemaan Hoover Dam –patoa, joka on yksi suurimmista maailmassa.

Auringonlaskun jälkeen saavuuttin vegasin valoihin. Pyörät parkkiin Four Queens – kasinohotellin parkkihalliin, pikainen virkistäytyminen huoneissa ja pizzalle koko porukka. Jäimme vielä toviksi ihmettelemään vegasin sykettä ja osa jäi vielä kasinolle nauttimaan ”tunnelmasta”...

Grand Canyon

Suuri ja mahtava kanioniretki oli tämän päivän ohjelmassa. Tänään reilun viikon reissun jälkeen vaikutti siltä, että ensimmäinen kunnon sadepäivä osuu kohdallemme ja kun starttasimme Jacob Laken pihalta liikkeelle ennen kello yhtätoista satoi aika reilusti ja ensimmäinen 30 mailia vettä tuli ja oli melko viileää. Kun ajoimme ylös Cape Royalin näköalapaikalle, oli näkyvyys heikko, mutta hetken kuluttua näimme jo pilvien välistä kanjonia. Seuraavaksi ajoimme Imperial näköalapaikalle, jossa näkyvyys oli jo hieman parempi ja lopuksi meillä kävi tuuri, keli parani selvästi ja Grand Canyon Lodge – ravintolan kuisteilta ja näköalapaikalta olivat mahtavat näkymät. Huomenna matka jatkuu Las Vegasiin, joten saa nähdä kuinka dollarit palaa...

Gallup – Jacob Lake

Tänään startattiin El Ranchon pihasta liikkeelle pari minuuttia yli seitsemän ja ajettiin puolen mailin päähän perinteiselle ”amerikkalais kananmunamakkarapaahtoleipä... aamiaiselle. Tämän päivän säästä meillä ei ollut oikeen tarkempaa tietoa, mutta Louisianan aluelle ainakin on luvattu jonkinlaista hirmumyrskyä. Jorma on kuulemma aina halunnut ajaa hirmumyrskyssä, joten sekään ei liene tällä porukalle ongelma, mutta myrsky lienee kaukana täältä.

Aamiaisen jälkeen ajeltiin katsomaan Hubblen vanhaa ”Trading Postia”, eli paikkaa jossa Inkkarit ja länkkärit ovat vaihtaneet tavaraa aiemmin. Seuraava stoppi tehtiin Hopi intiaanien mailla osa porukkaa osteli jotain pientä tavaraa. Maisemat olivat hienot lähestyttäessä Jacob Lakea ja 30 mailia ennen maalin otettiin vielä lyhyt ”tankkaus” pienen pubin kuistilla. Täytyy kyllä kunnioittaa ihmisiä, jotka asustelevat tällaisissa olosuhteissa. Jacob lake nousee hieman ylemmäs ja täällä on havumetsää, joten tämä on varsin mukava ja viileämpi paikka pitää tukikohtana, kun lähdemme huomenna tarkastelemaan Grand Canyonia. Ja muuten sitä hirmumyrskyä ei näkynyt ja ukkospilvetkin onnistuttiin taas kiertämään.

Santa Fe – Gallup

Vuoristoteitä ja aakeeta laakeeta. Aamulla startattiin Santa Fe:stä aamiaisen jälkeen kello kahdeksan liikkeelle suuntana vuoristotiet ja Los Alamos. Alamosin jälkeen ajettiin muutama maili väärään suuntaan, mutta paikallinen sheriffi opasti meidät jälleen oikeaan paikkaan. Päivä sujui ilman murheita Intiaanien mailla ajellessa ja iltpäivällä saavuttiin Galluppin kuuluisalle El Rancho – hotellille, jossa monet lännenleffojen kuuluisuudet Ronald Reaganista lähtien ovat asustaneet kuvattaessa elokuvia lähistöllä. Illalla istuskeltiin El Ranchon baarissa ja Jouni näytti hieman ameriikan tanssimallia. Lopuksi syötiin maittava illallinen ja yhdentoista maissa painuttiin pehkuihin.

Santa Fe

Vapaapäivä. Aamulla tuli hyviä uutisia, kun Jussi löysi propun aamulenkillään. Mentiin Teron kanssa HD –huoltoon kymmenen maissa ja sanoivat siellä, että proppu on huonossa kunnossa ja käskettiin ajamaan 60 mailin päähän hakemaan uusi. Kun mainitsin, että entäs jos toisenkin pään kierteet on vioittuneet on reissu turha ja sitten he sanoivat, että hae paikallisesta autoliikkeestä kokoa isompi. Sellainen löytyi ja laittoivat paikalleen ja pyörä on taas kunnossa. Onneksi oli vapaapäivä, koska toiminta huollossa ori erityisen hidasta. Pelkkään kuittien kirjoittamiseen meni 30 minuuttia.

Osa porukasta kävi päivän mittaan läheisessä keskustassa kävelemässä, osa ratsastamassa ja vähän matkan päässä suuremmassa ostoskeskuksessa. Itse ajelin lyhyen lenkin vuoristoteitä ja kävin katsastamassa paikallisen laskettelukeskuksen, joka tosin nyt kesällä ei ole toiminnassa. Illalla menimme kaikki meksikolaistyyliseen ravintolaan, jonka omistajan Jorma oli tavannut aiemmin päivällä. Aamulla lähdemme kohti Galluppia ja mikäli sää pysyy hyvänä ajamme vuoristoteitä Los Alamosin kautta, kuten ohjelmamme sanoo.

Amarillo – Santa Fe

Tänään ollaan sitten New Mexicossa, Santa Fe:ssä. Ajopäivä sujui ihan mukavasti, mutta tälle päivälle mahtui hieman tapahtumiakin. Lähdimme jälleen liikkeelle kello seitsemän aamulla ja aamun ensimmäinen etappi oli Cadillac ranch Amarillossa, jossa autot on upotettu keskelle peltoa ja paikalta löytyy muutama spraypullo autojen koristeluun. Tämän jälkeen oli tarkoitus mennä aamiaiselle Tucumcariin, mutta kun nousimme rampille ajoi viimeisenä tuleva Kauko ohi ja lähdin pikaisesti ajamaan häntä kiiinni, mutta Kauko olikin tullut sisään seuraavasta rampista ja ajoin noin 20 mailia, ennen kuin jäin tien varteen odottamaan ja porukka kerättiin taas kasaan. Yrittäessäni ottaa Kaukoa kiinni ohitin rekan, jonka rengas hajosi juuri kohdallani ja sain onneksi väistettyä pienet kuminpalat, jotka renkaasta irtosi. Aamiaisen nautimme meksikolaistyyliin Santa Rosassa. Loppumatkalle iski pienen pieni ukkoskuuro ja vettä tuli vähän.

Ensimmäinen tekniikkamurheemme sattui juuri ennen saapumistamme Santa Fe:n hotellille. Teron Electra Glidesta lensi vaihteistoyljyt pihalle ja huomattiin, että yljyproppu on pudonnut. Ajelin paikalliseen harrikkaliikkeeseen, jossa ei varaosaa ollut, joten joudun huomenna hakemaan osan 60 mailin päästä. Liikkeen pojat tosin hakivat pyörän ja se odottaa Santa Fe:n HD –liikkeessä uutta proppua. Onneksi tämä sattui juuri tähän väliin, koska huomenna meillä on vapaapäivä täällä. Pari tekilaa pitää tänään kipata ja pikku murheista huolimatta fiilis on hyvä.

Sapulpa – Amarillo

...ja puolukat hilloon vai miten se meni. Tämä retki on kyllä sujunut käsittämättömän hienosti. Aurinko on paistanut koko matkan ja pyörät pelaavat kuin kello. (Don’t mess with ...)Texasissa ollaan ja saavuttiin tänne kello 18. Neljäsataa mailia takana ja nahka punottaa yhdellä jos toisella. Aamulla startattiin Sapulpasta kahvit naamaan ja liikkeelle kello 7. Ajeltiin ihan reilu aamupätkä yhdellä tankkaustauolla aina El Renoon saakka, jossa käytiin 66 – tyylisellä grillillä vetämässä yhdistetty lounas ja aamiainen.

Välillä oli tie vähän hakusessa ja oraali -GPS:llä oli käyttöä. Kävin kahden talon pihassa kolkuttelemassa ohjeita, mutta ei ollut ketään kotosalla. Sitten pysäytettiin pickup, joka johdatti meidät taas oikeaan suuntaan. Välillä mentiin yhteistuumin Interstatea pitkin ja välillä vanhaa routea. Tankkaus ja huoltotauolla pysähdyttiin Cherokee –ravintolassa, josta porukalle tarttui mukaan pientä inkkari tavaraa ja viimeinen stoppi Mc Leanissa, jossa oli hyvä Route66 museo ja taas tarttui tavaraa mukaan. Parin tunnin päästä limusiini tulee hakemaan meidät Big Texan Stek Ranchille ( http://www.bigtexan.com ), jossa halukkaat voivat kokeilla 72 ” unssin pihvin syömistä tunnissa, jolloin ateria on ilmainen. Ei taida meidän porukassa olla niin kovia pihvin pureskelijoita, vaikka viime päivät on kyllä kovasti harjoilteltu. Kyllä tää Texas on aakeeta laakeeta, Jiihaa!!!

Lebanon – Sapulpa

Terveiset Sapulpasta! Saavuttiin tänne jo hyvissä ajoin kello 18 ja jälleen ajosää on ollut mitä mainoin ja murheita ei ole ollut. Liikkeelle lähdettin kello kahdeksan Munger Moss motellin pihalta. Eilinen illallinen Lebanonissa oli niin täyttävä, että jaksettiin mennä sen voimalla Carthatgeen saakka, jossa nautimme yhdistetyn aamiaisen ja lounaan.

Tie Lebanonista Sapulpaan on suureksi osaksi melko hyväkuntoista ja nopeaa. Matkan varrella on runsaasti kirkkoja ja maanviljelysalueita. Tulsassa pysähdyttiin pikku tauolla ja haeskelemassa vähän koordinaatteja. Huomenna onkin sitten vuorossa pitkä ajomatka Amarilloon, joten starttaamme hyvissä ajoin aamulla liikkeelle. Illallinen oli jälleen ylenpalttisen suuri. Kyllä näillä eväillä jaksaa ajella.

Springfield – Lebanon

Täällä ollaan Missourin puolella ja jälleen upea päivä ilman murheita. Sää koko matkan oli aivan erinomainen ja aurinkoa on enemmän kuin tarpeeksi. Ainut, mikä vähän ihmetytti, oli Kaukon pyörän suurehko polttoaineen kulutus, mutta mittari näyttää vähän valehtelevan. Laitoimme koneet käymään 8:15 ja lähdimme kohti St. Louisia. Aamiaisen nautimme noin tunnin ajomatkan päässä pienessä leipomo- ja aamiaisravintolassa, jonka tarjoilusta vastasivat viehättävät vanhan rouvat. St. Louisin päässä otin jälleen tarkemmat koordinaatit oraali GPS:lläni, eli pysähtymällä tien varteen ja pyytämällä kirjalliset ohjeet Eero Saarisen suunnittelemalle länne portille. Jono sisälle oli sen verran pitkä, että päätimme jatkaa matkaa. Oikaisimme vähän ja ajoimme pätkän Interstate 44:sta ja olimmekin ennen puolta seitsemää Munger Mossin hotellilla Lebanonissa ja nyt olisi tarkoitus pulahtaa vähän uima-altaaseen ja sen jälkeen syömään

Chigago-Springfield

Aamu alkoi aurinkoisena ja lämpöisenä vaikka ennusteissa luvattiin mahdollisia ukkos ja sadekuuroja tälle päivälle. Liikkeelle lähdettiin hotellilta heti yhdeksän pintaan ja keulat kohti routen alkupistettä Chigagon keskustaan. Perille löydettiin mukavasti, mutta takaisin lähtiessämme mentiin muutaman mutkan kautta, ennen kuin löydettiin vanhalle tielle.

Onnistuttiin kiertämään kaikki ukkospilvet ja päivä sujui ajellellessa pitkin maissipeltojen reunustamia maisemia ja kerran mentiin jopa ihan peltojen väliin, kun muuten hyvin merkatulta reitiltä puuttui opastelaatta juuri siinä kohdassa. Pontiacissa pysähdyimme tankkaamaan ja nauttimaan lounasta. Paikallinen museon pitäjä houkutteli meitä visiitille, mutta päädyimme jatkamaan matkaa, jotta olisimme perillä säädylliseen aikaan. Lämmintä oli ja juomataukoja pidettiin muutamia matkan varrella ja Route66 –hotelille meidät johdatti paikallinen harrikkakuski. Ensimmäinen varsinainen ajopäivä on onnistuneesti takana ja porukka pysyy hyvin koossa risteyksien yli ajettaessa, mikä lupaa tietysti hyvää jatkoa ajatellen.

In Chigago

Saavuin eilen illalla Helsingistä Brysselin kautta tänn lämpimään ja kosteaan Chigagoon. Lennot olivat kuta kuinkin ajallaan ja tavarat tulivat perille, joten alku omalta osaltani oli varsin lupaava. Iltapäivällä olin sen verran väsynyttä poikaa, että päätin ottaa pienet nokoset hotellilla ja yllätyksekseni heräsin vasta kello 11 illalla. Suurin osa ryhmää oli saapunut tällä välin ja tapaamisemme sujui täten aamiaisen merkeissä tänään perjantai aamuna. Kello puoli kymmenen hyppäsimme taksiin ja suuntasimme Eagelrideriin hakemaan pyöriä ja ostelemaan viime hetken varusteita.

Pyörien luovutuksen aikana tuli melko paljon vettä ja ukkonen jyrisi, joten sadeasut kävivät hyvin kaupaksi. Kaukon ja Marjatan pyörä saatiin myös vaihdettua heille paremmin sopivaksi ja kaikki vaikuttivat tyytyväisiltä menopeleihin. Kuuro meni kuitenkin ohitse ja pääsimme ajelemaan kuivana hotellille ja selvisimme ensimmäisestä haasteestamme eriomaisen hyvin, joten tämä ainakin lupaa hyvää jatkoa ajatellen.. Ryhmämme viimeinen pariskunta Oulusta saapui pian sen jälkeen, kun palasimme takaisin ja os porukkaa lähti tutustumaan kaupunkiin, minä nappasin Teron kyytin ja mentiin hakemeen viimeinen pyörä. Palattuamme suuntasin pikaisesti suihkuun ja sitten syömään läheiseen ravintolaan. Loppuporukalla Chigagon visiitti venähti sen verta pitkäksi, että koko ryhmä tavattiin vasta hotellin parkkipaikalla illalla kymmenen maissa. Huomenna sitten aamulla ajo Chgagon keskustaan ja routen lähtöpaikalle, josta seikkailumme alkaa. Mukavin ja odottavin fiiliksin...

Matkalaiset:

Huttunen Jouko
Huttunen Leila
Ingreus Merja
Kailasuo Tero
Kailasuo Raita-liisa
Kaivola Teijo
Lehtimäki Asko
Nurmiranta Jorma
Nurmiranta Reija
Salomaa Jukka
Seppä Juha
Komulainen Kauko
Tuominen Marjatta
Starck Pia
Suomalainen Jouni